The Icon by Kikka Seppä

ONE HUNDRED YEARS OF MENSWEAR ( ©Cally Blackman 2009, Laurence King Publishing Ltd, designed by Studio8 Design, right photo Terry O`Neill/ Hulton Archive/ Getty Images)

Linnan puvut by Kikka Seppä

Harvoin pääsee kerralla ihailemaan niin montaa hienoa pukua kuin kerran vuodessa Linnan juhlissa. Niin naiset kuin miehetkin olivat eilenkin panostaneet aivan valtavasti ja suunnittelijat tehneet tinkimättömän hienoa työtä. Puvut olivat kantajiensa näköisiä, persoonallisia ja värejä oli käytetty paljon.

Itsenäisyyspäivän Linnan vastaanotto on arvokas ja ainukertainen tuon tason juhla meillä Suomessa ja on hienoa että se näkyy pukeutumisessa. Pukukoodina on yleensä frakki, joka tarkoittaa naisella avonaista, kapea- tai leveälinjaista juhlamekkoa, jossa helman alta näkyy vain kengän kärjet. Olennaisesti siihen kuuluu juhla-avokkkaat, pieni käsilaukku ja arvokorut. Miehillä frakin voi korvata tumma puku, jonka tulee tällöin olla musta. Oikeastaan kaikissa muissa tilaisuuksissa tumma puku voikin olla joko yön sininen tai hiilen harmaa. Naisilla näkyi muutama housupuku. Frakkikoodiin se ei varsinaisesti kuitenkaan sovellu. Smokin seurana juhlava housupuku sen sijaan on taas oiva valinta. Smokki on suosittu pukukoodi esimerkiksi gaaloissa, ensi-illoissa ja illallisilla, sen luonne on kepeämpi. Oscar-gaalassa mm. Ellen DeGeneres oli pukeutunut kauniiseen housupukuun juontaessaan tilaisuuden muutama vuosi sitten. Frakki on juhlapuvuista arvokkain ja käytetään näin ollen kaikkein arvokkaimissa tilaisuuksissa. Itse suosittelisin rikkomaan rajoja ainoastaan pukukoodin sisällä, mikäli niin haluaa tehdä, jolloin tilaisuuden kunnioittaminen sen arvon vaatimalla tavalla ei vaarannu. Persoonallinen tyyli on sen sijaan aina veret seisauttavaa, kaunista katseltavaa. Miehen pukeutuminen määrää naisen pukeutumisen, kun on kyse pukeutumisetiketistä. Kutsukorttiin kirjataan joko frakki, smokki, saketti tai tumma puku. Nainen näin ollen pukeutuu vastaavaan juhla-asuun tilaisuuden mukaisesti.

Kuitenkin kaiken kaikkiaan juhlapukeutumisessa näkyi ilo. Erityisesti ilahdutti miesten panostus tyylikkäisiin juhla-asuihin. Miesten tyylikäs pukeutuminen on ollut nosteessa jo jonkun aikaa ja se näkyi selkeästi myös Linnassa. Ihastuneita huokauksia sai aikaan myös naisten pukujen ilmaisuvoima ja tietenkin kauniit ja komeat kantajansa ja uskomattoman hienot kokonaisuudet. Oli ilo seurata ja rakastua moneen pukuun, niin naisten kuin miestenkin. 

Kaikki pukukoodit löytyvät kirjasta Löydä oma tyylisi - Jokanaisen pukeutumisopas (Kikka Seppä ja Minerva Kustannus 2014, valokuvaus Asta Karell).

Ylen pukulähetys oli kivasti toteutettu. Rouva Könösen ihastuttava vierailu ja kommentaattorien innostunut selostus teki kunniaa upeille puvuille ja juhlavieraiden kuin myös isäntien panostukselle pukuvalinnoissa. Rakkaus pukeutumiseen ja tyylikkyyteen kuului kommenteissa ja toivottavasti myös ispiroi monia katsojia.  

Pukeutumisen iloa pikkujouluihin ja kaikkiin joulun ajan juhliin! 

fb-share-2015.png

Have fun! by Kikka Seppä

Kaikesta maailman pyörityksestä ja pöhinästä huolimatta, pitäkäähän oma lippu korkealla. Minullakin on vakaa aikomus tehdä niin. Maailma muuttuu ja vanhat rakenteet kaatuvat. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tätä lähetystä ei kannata missata. Omat evääni ympärillä pyörivän hullun maailman keskellä ovat huumori, välittäminen, kehu itselle ja kaksi kaverille sekä maalaisjärki. Kyllä päivä lähtee niillä. Hymyllä voittaa jo paljon, muita asusteita ei tarvitakaan.

Iloista joulun odotusta!

T: Me

12278842_10153774119199628_5857167222564523112_n.jpg


Sielun maisemia by Kikka Seppä

Pukeutuminen on syvällinen ja laaja alue. Se on mitä mainion ilmaisun keino, viestinnän väline ja vaikuttamisen keino. Monet artistit ja taiteilijat ovat kautta aikojen tuoneet sielunmaisemansa muiden nähtäville omalla persoonallisella pukeutumisellaan. Toisaalta missin asuvalinta suututti koknaisen kansanryhmän ja Linnan juhlissakin on otettu kantaa asioihin pukuvalinnoilla.  

Niin paljon kuin meitä ihmisiä on, on myös pukeutumistyylejä. Ei siis ole olemassakaan oikeaa ja väärää tyyliä. Ei eri kansallisuuksien tai kaupunkien välillä. Ei eri ikäisten tai näköisten ihmisten välillä. Jokaisella tyylillä on oma totuutensa. Samoin on vaatteiden viestin ja ilmaisun laita. Tätä voi kokeilla ihan jokainen. Mahdollisuuksia havainnointiin on jokaisen kulman takana ja suoraan edessä. Sisimpämme loistaa yllämme kuin aurinko kuumana kesäpäivänä. Se ken itsensä löytää kaikkine ominaisuuksineen ja tulee näkyväksi itselleen ja muiden edessä, pystyy mihin vain. Olen nähnyt  välähdyksiä  silmissä. On mielenkiintoista nähdä, minkälaisia tyylejä ja kuinka vahvaa ilmaisua suuresta historiallisesta murroksestamme ammentuu ja  minkälaisen viestin pukeutuminen välittää maailman tapahtumista.  Hameen helma on ennenkin laskenut ja noussut suhdanteiden myötä.

Kaiken maailman mylleryksen keskellä on hyvä keskittyä itselle tärkeisiin asioihin. Ja jatkaa elämää. Oma identiteettini täydentyi, kun elämääni laukkasivat jälleen hevoset. Tai hevonen. Kun on aloittanut ratsastuksen samaan aikaan kuin koulun, on selvää, että jotain oleellista puuttui, kun näki hevoset vain katsomosta. Ei enää riittänyt kehäraakkina pyöriminen jokaikisessä vähänkin järkevän matkan päässä olevassa ratsastuskilpailussa. Oli päästävä selkään. Ja tallille. 

Kuva syksyltä 2015

Koska pukeutuminen on minulle luontaisin ilmaisun muoto enkä voi kieltää, etteikö se olisi valtavan hauskaakin, on syksyn teemanani ollut, mikäpä muu, kuin ratsastuspukeutuminen. Olen päättänyt ottaa sporttisen urheilupukeutumisen "with an old-school style", haltuuni. Tyylikkyys saa minut aina kananlihalle innostuksesta. Mutta kuinka voi yhdistellä ratsastusvaatteita, collareita, hyvin istuvia takkeja, neuleita, myssyjä, hattuja ja klassikoita?

Kuulkaa, ihan hyvin. 

Lyhyt on matka maailmojen välillä.

Ja koska tyylikokeilut ovat aina hauskoja ja niistä tulee hyvälle tuulelle, ja kun vielä lisäksi pääsee käyttämään luovuuttaan ja ilmaisemaan itseään, niin mikä voisi olla parempaa pimeän ajan terapiaa. Ei muuta kuin tuulta päin!

Alkajaisiksi ostin takin. Klassisen villasekoitepäällystakin, joka odotti minua kaupan poistotangolla. Että sattuikin oikea koko olemaan jäljellä. Takki olkoon talven pukeutumiseni perusta. Katsotaan, kuinka moneksi se muuntuu. Kerron siitä sitten lisää. Takin matka alkakoon.